Kohti Turkua -- ja sen ohi!
Perjantai 4.7. Ajokilometrejä 180
Lähtö Tampereelta oli sovittu perjantaille vasta klo 17, mutta käytännössä koko päivä meni kuitenkin siihen, että valmistauduin lähtöön. Kaikenlaista pientä asiaa oli, mitä piti hoitaa, ennen kuin voi karistaa Suomen tomut jaloistaan taas hetkeksi aikaa. Ja osa to do -listasta jäi kyllä tekemättäkin... Esimerkiksi kun vihdoin sain hankituksi aurinkolasit vahvuuksilla, että on mukavampi ajaa autoa kesäisin, niin eihän ne sitten ehtineet tulla vielä. Tulevat todennäköisesti maanantaiksi ja siitähän onkin hirveästi hyötyä.
Olen selvästi tullut vanhaksi, koska nykyisin on pakko siivota, ennen kuin lähtee kotoa pois - vähintään pitää kastella kukat ja viedä roskat, niin että palatessa olisi kukat vihreät ja elossa, mutta roskat ei.
Lauri ja Opel odottivat pihassa sovittuun aikaan. Ensimmäisenä auton nokka käännettiin Hervannan ja Sääksjärven kautta moottoritielle, mistä sitten päästiinkin ajamaan Turun viittojen mukaan. Odotetusti auton hansikaslokerosta löytyi hevimpää musiikkivalikoimaa, eikä siinä mitään, onneksi oli ihan melodiseen heviin painottuen. Ja aina voi tasapainottaa omilla levyillä - Queenia, Daniela Mercurya, Simon & Garfunkelia ja Leevi and the Leavingsiä lähti omaan laukkuun matkaan.
Matkalukemistakin otin tavanomaista enemmän. Lähti vähän lapasesta muukin kuin vain kirjojen mukaan pakkaaminen, kun kerrankin on auto eikä tarvitse laskeskella, kuinka suurta reppua viitsii kantaa.
Kun reissu varmistui, niin ennen kuin mitään muuta kerkisin miettiäkään, jo päätin, että mukaan lähtee Graham Greenen Tädin kanssa maailmalla. Maanantaina kävin sen poimimassa kirjastosta ja tiistaina mutsi tyrkkäsi sen mulle mukaan kirjahyllystään, Laurille vietäväksi... Luin kirjan niihin aikoihin, kun musta oli ensimmäisen kerran tullut täti, eli ennen kuin Lauri oli syntynytkään. Juuri mitään en juonesta muista, joten ehkä on jo hyvä hetkikin lukaista uudestaan.
Auto on vanhempi kuin mun ajokortti, mutta hienosti se kulkee. Ilmastoinnin puute voi kuumempina päivinä ruveta haittaamaan, mutta toisaalta, tulihan joskus ajeltua helteillä Yyteriin siten, että auton lämmityslaitteet puhaltaa täysillä, joten eiköhän tästäkin selvitä.
Turun lähestyessä todettiin, ettei kumpikaan ole selvittänyt sen tarkemmin, mihin siellä pitäisi ajaa, mutta luotimme siihen, että eiköhän satamaan ole hyvät opasteet -- kuten olikin. Laivaan pääsyä jouduttiin odottamaan pitkään: tuntui siltä, että kaikki muut jonot ajatettiin ennen meidän jonoamme sisään. Mutta lopulta se osoittautui hyväksi asiaksi, koska päädyimme laivassa aivan perään, mistä siis olisimme aamulla ensimmäisten lähtijöiden joukossa.
Laivalla kun oltiin, niin tax freestä piti käydä hakemassa vähän (salmiakki)eväitä tuleville päiville. Loppuilta menikin futista seuraten. Hytin telkkari oli pieni ja kuva särisevä, mutta Brasilian peli tuli jännitetyksi sen äärellä. Siinä vaiheessa uni painoi silmää jo niin paljon, ettei tehnyt mieli lähteä etsimään isompaakaan ruutua. Onneksi ei mennyt peli jatkoajalle, en enää olisi jaksanut valvoa. Etenkin kun kello oli asetettu herättämään seuraavana aamuna ankaraan 5.15 aikaan...
Suuntana Rdby
5.7. lauantai. Ajokilometrejä 722
Kello herätti 5.15 paikallista aikaa. Hytin sänky oli yllättävän kova ja joku poikaporukka oli remunnut hytissään pitkin yötä, joten kovin hyvin ei tullut nukutuksi. Ohjeistus kuitenkin oli, että viimeistään klo 6 pitäisi siirtyä autoon odottamaan portin aukeamista.Saatiin vaatteet päälle ja käytiin aamupalalla, niin sen jälkeen olikin jo kiire heitellä tavarat laukkuihin ja hankkiutua autokannelle. Monta minuuttia ei siinä ehditty säätää, kun jo ajettiin ulos ensimmäisten joukossa. Olin vuorostani ratissa ja ehdin lähteä täysin väärään suuntaan, ennen kuin löysin sopivan pysähdyspaikan, jossa sain etsittyä silmälasit päähän ja saimme navigaattorinkin viriteltyä toimintaan. U-käännös ja tällä kertaa kohti Helsingborgia.
Etukäteen olin varannut lauantain ja sunnuntain väliselle yölle hostellihuoneen Tanskasta, Koldingista. Sen verran oli siis suunniteltu, että lauantaina paahdetaan kilometrejä vähän enemmän, ja sen jälkeen mietitään, minkälaisella fiiliksellä jaksaa vielä ajaa eteenpäin.
Tukholmasta Helsingborgiin matkaa kertyi 555 kilometriä. Muutama pysähdys ja yksi kuskinvaihto tehtiin matkalla. Muutoin mentiin hyvää tahtia kohti etelää, ei edes poikettu Runkarpiin katsomaan, asuuko siellä Rundqvistejä.
Helsingborgissa ignoorattiin navigaattorin ohjeet ja ajettiin lautankuvien mukaan kohti satamaa. Vaikka ruotsinkielisten ohjeiden kanssa joutui vähän arvuuttelemaan, niin ihan ongelmitta osuttiin oikeaan paikkaan ja päästiin ajamaan käytännössä suoraan lauttaan.
Olimme tulleet Helsingborgiin 12.15, ja Helsingöriin päästiin 12.55. Aivan loistavaa, sillä vaikutti siltä, että oltaisiin ihan ongelmitta hostellilla ennen kello 18, niin ei tarvitse yrittää soitella sinne. Lopulta matkaan kuitenkin hurahti yllättävästi aikaa, ja oltiin vasta juuri ennen kuutta.
Ajomatkaahan toki oli vielä, saarelta toiselle ja mantereen puolelle, ja pieniä taukojakin tarvittiin. Tässä vaiheessa navigaattorin ohjeet muuttuivat astetta hauskemmiksi, kun lähes jokaisessa paikannimessä oli kirjaimia, joita se ei tunnistanut. Ajoimme muun muassa suuntaan Kbenhavn ja Rdby.
Sillalle tultaessa täytyi maksaa siltamaksu. Valitsimme Manuelin kaistan, mutta yllättävää kyllä, rahastamassa olikin nainen. Maisemat olivat sillalta upeat, vaikkei juuri muuta näkynytkään kuin sinistä vettä ja sinistä taivasta.
Koko päivän oli paahtanut aurinko, mutta kunhan Kolding lähestyi, niin ukkostaminen alkoi. Onneksi vältettiin pahimmat saderyöpsäytykset.
Huone oli tilava ja mukava, saatiin jopa oma kylppäri samaan hintaan, vaikka olin varannut kylppärittömän, mutta heillä sattui olemaan parempia huoneita vapaana. Poikkesin vielä Lidlistä hakemassa vähän ilta- ja aamuevästä, mutta mitään muuta ei sitten jaksanutkaan, oli niin veto pois. Matkustaminen on aina ryydyttävää ja automatkustus vielä pahimmasta päästä. Toki herätyskin oli ollut aikainen ja sen jälkeen oli paahdettu autolla ja paahduttu autossa lähes kellon ympäri.
Viereisessä rakennuksessa olisi ollut telkkarihuone, jos olisi haluttu katsoa peliä -- tanskankielisellä selostuksella -- mutta seurattiin sitten tilanteiden kehittymistä ihan vain netistä.
Seuraavan päivän määränpäätä täytyi myös alkaa miettiä. Luettelin joukon kaupunkeja ja ajomatkoja niihin, mutta Laurilla ei tuntunut olevan preferenssejä, joten päädyin lopulta omasta mielestäni sopivan kilometrimäärän päässä olevaan Hannoveriin ja varasin sieltä seuraavan majapaikan, tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa.
Euroopan juustokeskuksen kaupungissa
6.7. sunnuntai. Ajokilometrejä 400
Illan ja yön ukkoskuurot olivat pesseet tuulilasin mukavan puhtaaksi ötököistä, joita oli napsunut tasaiseen tahtiin pitkin lasia. Sen isompiin eläimiin ei onneksi ole törmätty. Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita, tienvarsilla on näkynyt monenmoista turkkia ja höyhentä. |
| Wülfelin kirjakaappi |
Navigaattorissa on asetus maksullisten teiden välttämisestä, ettei se ohjaa meitä millekään autobaanalle. Sen sijaan, että olisi päästelty lujaa autobahnilla, päästiin ajamaan tavalliselle moottoritielle ruuhkaan... Välillä seistiin paikallaan, välillä ryömittiin pariakymppiä.
 |
| GH:n pöllöt |
Pakollisen suihkun ja pienen lepotauon jälkeen lähdettiin ihmettelemään Hannoverin maisemia. Ilma oli niin hiostavan kuuma, että hyvin pian oli taas suihkun tarpeessa, mutta tehtiin silti ihan kunnon kävelylenkki. Ehdotin ratikkaakin, sillä olisi varmasti päässyt keskustaan. Kertalippu oli kuitenkin sen verran hintava, että ehkä ajellaan ratikalla vasta huomenna ja otetaan saman tien päivälippu.
Ihan hotellin ulkopuolella oli kadulla kirjakaappi. Ilmeisesti jonkinlainen kirjasto tai kirjojenvaihtopaikka.
 |
| Döhrener Turm |
Reitin varrelle osui muun muassa puistoa ja kummallisia pikku patsaita, joiden kohdalla oli "GH"-logo. (Logossa kirjaimista näkyy vain yläosat, mutta arvelimme sen viittaavat GH:hon.) Usein patsaiden luona oli selitystekstikin, mutta vain saksaksi. Myös esimerkiksi reitillemme osuneen tornin luona selityskyltti oli vain saksaksi. Täytyy vissiin joskus myöhemmin katsoa Googlesta, mitä kaikkea olemme nähneet.
Illalla ihmeteltiin, tulisiko telkkarista mitään, mutta kaikki on saksaksi dubattu. Jonkin verran katseltiin Cowboyt vastaan Alienit -leffaa, jonka parasta antia oli, että muutamat dubbaukset onnistuivat kuulostamaan englannilta, joskus jopa tilanteeseen sopivasti.
Katselin vielä netistä, mitä nähtävyyksiä Hannoverista suositellaan turisteille. Täältä löytyy muun muassa European Cheese Center! Ehkä kuitenkin keksitään jokin muu kohde huomiselle.
 |
| Puistoaluetta matkan varrella |
Tarhasta toiseen
7.7. Maanantai. Ajokilometrejä 0
Ostettiin heti aamusta koko päivän metroliput, niin että voitaisiin ajella ympäri kaupunkia. Ensimmäiseksisuuntimaksi olin ajatellut ottaa turisti-infon, koska niistä saa yleensä hyviä vinkkejä, mitä kaupungissa voi nähdä ja tehdä.
 |
| Timon... |
 |
| ... ja Pumba |
 |
| "Älä ruoki eläimiä" |
Siinä keskustassa pyöriessä nähtiin hieno vanha kirkko ja komea rautatieasema. Löydettiin sitten turisti-infokin.
 | |
| Eläimiä pääsi näkemään läheltä. Enimmäkseen lasin takaa. |
Ostettiin mukaan vesipulloja, jotka tulivatkin tarpeeseen. Eläintarhassa oli tullut käveltyä niin paljon, että puutarhassa alkoivat jalat loppua kesken.
 |
| Kukkaloistoa Herranhäuserissa |
 | |
| Grosse garten |
Matkalla majapaikkaan poikettiin vielä Lidlissä ostoksilla. Pidin kieleni kurissa enkä viitannut kauppaan "Hitlerin Siwana", se nimi ei välttämättä saa hyvää vastaanottoa täällä (jos ei aina Suomessakaan).
Pitkän päivän jälkeen lepo maittoi. Lueskelin ja torkuin telkkarin äärellä. Sieltä tuli Die Simpsons, mutta
valitettavasti uusia jaksoja, joten en pysynyt juurikaan kärryillä. Sääliksi käy saksalaisia, dubbauksen myötä hahmojen persoonista katoaa aika paljon olennaista.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä
8.7. Tiistai. Ajokilometrejä hyvin vähän
Aamu valkeni sateisena, mutta siitä huolimatta halusin lähteä kaupungille hieman kiertelemään kauppoja. Lauria ei shoppailu innostanut, vaan lähdin itsekseni.Ensimmäinen hyvin tarpeellinen ostos oli sateenvarjo -- sellaista en ollut huomannut pakata mukaan, vaikka muuten niin paljon tavaraa mielestäni otinkin.
Onneksi sateesta huolimatta ilma oli lämmin, reilu parikymmentä astetta näkyi mittarissa. Muutaman tunnin viihdyin keskustaa kierrellen. Juuri mitään en ostanut, aika meni pitkälti hienojen talojen ihasteluun. Matkamuistomagneetin sentään löysin.
Palattuani hotellille katselin tulevien päivien säätiedotuksia netistä, kun mietimme, mihin tästä seuraavaksi suunnattaisiin. Sinänsä ei haittaa yhtään, jos keskiviikkona sataa ja on pilvistä, koska on paljon mukavampi ajella, kun ei ole liian kuuma. Mutta sitten kun pysähdytään taas jonnekin taas pidemmäksi aikaa, niin toivottavasti vähän aurinkokin näyttäytyy.
Kun nyt tänä iltana ollaan vielä Saksassa, niin huomiselle varasin huoneen Hollannista. Nähdään vähän fanitunnelmaa sieltäkin.
Sade lakkasi iltapäivästä ja lähdin uudestaan liikkeelle, tällä kertaa autolla ja pyykkikassin kanssa. Ensimmäisenä päivänä olimme huomanneet pesulan saman kadun varrella kuin majapaikka, joten suuntasin sinne.
Ei mennyt kaikki niin kuin Strömsössä, kun yritin ensin poiketa nopeasti kaupassa, mutta Lidlissä ei käynytkään Visa-kortti maksuvälineenä. Ällistyttävää, kun olen kuitenkin maksanut sillä kaikissa Brasilian pikkurihkamaputiikeissakin, mutta Saksassa eivät huoli sitä ruokakauppaan...
Kipitin sitten automaatille välillä ja onnistuin onneksi löytämään auton vielä uudestaan. Toisenkin kerran jätin sen kummalliseen paikkaan parkkiin, kun luulin spotanneeni toisen pesulan -- ja pesula se olikin, mutta ei itsepalvelupesula. Arvelin olevani jo tosi lähellä alkuperäistä kohdettani, joten jatkoin kävellen, mutta sinne olikin sitten kaksi metropysäkin väliä... No, sitten kun sain koneen pyörimään, oli hyvää aikaa hakea auto lähemmäs ja käydä kaupassakin.
Käytiin syömässä lähiravintolassa, jonka ohi kävelimme ekana päivänä. Se oli näyttänyt mun mielestä tosi viihtyisältä ja ihan viihtyisä se olikin, mutta olimme ainoat asiakkaat. Tarjoilijakin näytti tosi hämmästyneeltä, kun tulimme syömään. En tiedä miksi, sillä ruoka oli ihan kelvollista. Ehkä olimme liikkeellä aikaisemmin kuin paikalliset normaalisti syövät.
Iltaa vietettiin lueskellen, nettisurffaillen sekä korttia ja yatzya pelaten, jalkapallopeliä odotellessa. No eipä sitä sitten olisi kannattanut paljon odottaa... En pystynyt Saksan kolmannen maalin jälkeen enää edes katsomaan kuin syrjäsilmällä. Ihan käsittämätön peli.
Sinänsä oli toki hauska seurata saksalaisten riemua täällä. Aina kun maali tuli, niin huuto kaikui kaduilla. Jotkut ammuskelivat ilotulitteitakin ja ottelun päätyttyä autojen torvet tööttäsivät ja huudot "Deutschland" ja "Finale" jatkuivat myöhään yöhön.
Saksalaisten juhlinnasta huolimatta onnistuin nukahtamaan. Yöllä heräsin sitten outoon ääneen ikkunan luota. Unenpöpperössä en heti tajunnut, mikä ihmeen pallukka siinä viuhtoi, mutta nousin tönäämään ikkunaa, että se lähtisi pois. Kun katsoin eläimen lentoa, tajusin siipien liikkeestä, että sen täytyi olla lepakko. Sitten ei meinannutkaan tulla uni silmään taas moneen hetkeen, kun jokainen varjojen liikahdus näytti hetken aikaa sisään pyrkivältä lepakolta.
Ihan rauhassa saatiin kuitenkin loppuyö olla.
Sataa, sataa, ropisee...
9.7. Keskiviikko. Ajokilometrejä 370
Keskiviikkona Saksassa satoi. Siinä mielessä ei haitannut, että autossa sisällä oli huomattavasti mukavampaa. Siinä mielessä haittasi, että auton ulkopuolella näkyvyys ei ollut mainittava.Lauri ajoi koko matkan, vaikka pariin kertaan ehdotin kuskin vaihtoa. Hyvin pysyttiin tiellä ja aika hyvin onnistuin olemaan marmattamatta, että pitää ajaa hiljempaa, kun ajokeli on mikä on.
Joku ei ollut pysynyt tiellä, sillä yhdessä vaiheessa juututtiin ruuhkajonoon, joka vain seisoi paikoillaan. Parinkymmenen minuutin päästä takaa tietä raivasi poliisiauto, jota seurasi sennäköinen auto, jolla nostetaan romuja tieltä pois... Vielä meni ainakin vartti, ennen kuin taas yritettiin nyhvertää autoja, jotka eivät pääse liikkumaan eteen tai taakse, pois ambulanssin tieltä.
Hyvin oli kolaripaikka kuitenkin siivottu, en huomannut mitään sitten, kun taas päästiin liikkeelle.
Oli nukuttu aamulla melko pitkään, ennen kuin lähdettiin liikkeelle, ja heti alkumatkasta oli pysähdytty huoltsikalle aamupalalle. Ruuhkassa seisominen ja huono näkyvyys pitivät sitten huolen siitä, ettei matkaakaan taitettu kovin vauhdikkaasti, joten iltapäivä oli jo pitkällä, kun päästiin Hollannin puolelle.
Ja Hollannissa satoi yhtä paljon kuin Saksassakin...
Jos olisi ollut kauniimpi päivä, olisi ollut kiva tutkiskella Eindhovenia hieman tarkemmin. Tämä nyt kuitenkin on vain välipysähdys, ja huomenna jatketaan Belgian läpi Ranskan puolelle. Mutta sää ei kerta kaikkiaan houkuttanut ulkoiluun. Sen verran sentään, että käytiin syömässä ja kaupassa, mutta muuten jäi kaupunkiin tutustuminen kartan tutkailuun ja niihin näkymiin, joita oli auton ikkunasta nähty.
Flaaminkielinen tervehdys on "hoj"! Sen enempää en kieltä ehtinyt oppia. Todetuksi tuli, että englannilla pärjää miten kuten, mikä oli hieman yllättävää. Vain Ranskalla on maine maana, jossa englantia ei osata, mutta on ollut vaikeaa saada englanninkielistä palvelua Saksassa ja Hollannissakin.
Hollannissakin fanit varustautuivat illan peliin: talojen ikkunoista näkyi paljon lippuja ja niitä oli myös autoissa, vaikka ei ihan niin paljon kuin Saksassa.
Pelailuiltaa vietimme mekin. Argentiinan ja Hollannin kohtaamista jaksoin seurata ensimmäisen puoliajan, mutta sitten oli pakko ryömiä peiton alle torkkumaan.Tällä kertaa ei sitten tarvinnutkaan heräillä ihmisten juhlintaan kaduilla. Aamuun mennessä oli suuri osa lipuistakin kadonnut näköpiiristä.
Kolmeksi yöksi Intersportiin
10.7. Torstai. Ajokilometrejä 340
Torstaiaamun ohjelmassa oli sitten ajella Hollannista Belgian läpi Ranskan puolelle. Tällä kertaa menin itse ratin taakse. Päivä oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut.Hollanti jäi taakse varsin nopeasti. Maisemat eivät juuri muuttuneet Belgian puolelle tullessa. Hollannissa ja Belgiassa ei tunnu olevan tienvarressa Burger Kingejä ja Mäkkäreitä, ei ainakaan läheskään niin tiheästi kuin Saksassa oli. Navigaattori poimii ne aina näkyviin.
Antwerpenin kaupunkia ihailin ohi ajettaessa. Joskus voisi tulla tutustumaan tarkemmin Belgiaan... Saisi maasta muutakin kokemusta kuin liikenneruuhkat ja käsittämättömän pahanhajuisen rekan, jonka onneksi onnistuin pian ohittamaan -- se paljastui porsaidenkuljetusautoksi, töpselinokkia katseli useampi kymmenen rivissä, kun mentiin ohi.
Pitkän ajamisen ja ruuhkissa mateluiden jälkeen vihdoin tultiin Ranskan puolelle. Heti tuli itselle kotoisa olo, kun alkoi taas ymmärtää jotain kadunvarsikylteistä ja -mainoksista. Ruuhkatkaan eivät olleet niin pahoja enää Ranskan puolella. Ajoimme Amiensin laitamille, Glisyyn.
Sitten ei muuta kuin kamat hotelliin, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty... Navigaattori ohjasi meidät Intersportin pihaan ja ilmoitti: "Olet saapunut kohteeseen". Vähän aikaa ajeltiin ympäriinsä ja sitkeästi kone vain navigoi meitä takaisin Intersportiin. Sieltäkö olen varannut majoituksen kolmeksi yöksi? Toivottavasti valikoimista löytyy telttoja ja makuupusseja!
Toisella puolen katua oli kauppakeskus, joten pidettiin siellä mietintätauko. Mäkkäristä sapuskaa ja ilmainen wi-fi, että pääsin tarkistamaan osoitteen. Se oli navigaattorissa ihan oikein, mutta kun tarkistin paikan Google Mapsista, se näyttikin kadun olevan vähän matkan päässä.
Ei siinä mitään, ajeltiin sitten sinne, minne Google Maps näytti... Ja päädyttiin alueelle, jossa oli rakennustöitä kesken. Ei sielläkään oikeannimistä katua ollut eikä edes yhtään sen näköistä rakennusta, missä olisi mitään toiminnassa.
Pysäytin auton tietyömaan viereen ja kysyin neuvoa. Hetken aikaa eräs työmiehistä yritti selittää ranskaksi, mihin pitää ajaa, mutta en ymmärtänyt riittävästi, joten hän lähti näyttämään tietä. Ja onneksi lähtikin, oli siinä niin monta mutkaa matkassa.
Majoitus siis löytyi lopultakin... Ja lepo oli paikallaan.
Kun olin kerännyt voimia, lähdin tutustumaan ympäristöön kävellen. Luulin, että olimme etääntyneet kauaskin niiltä kulmilta, missä olimme ensin pyörineet majapaikkaa etsimässä, mutta ei tarvinnut kuin ylittää tie, niin olinkin taas sen saman kauppakeskuksen luona, missä olimme poikenneet. Tällä kertaa vain lähestyin sitä eri suunnasta.
Iltakävelyni vaihtui kauppakeskuksessa kiertelyksi ja mukaan tarttui muun muassa patonkia, kun nyt Ranskassa kerran ollaan. Siitä sitten iltapalalle ja seuraavia päiviä suunnittelemaan.
Café René jäi löytymättä
11.7. Perjantai. Ajokilometrejä noin 200
 |
| Sievä talo "Öössä" |
Ihmettelin lähtiessä tapaa, jolla navigaattori lausuu teiden nimiä, kunnes tajusin, miksi kuulostaa siltä, kuin kone sanoisi "lauantai": Se sanoo niin. Joka kerta, kun tien nimessä on määräinen artikkeli "la", niin navigaattorin mielestä se on lyhenne, joka pitää lukea auki.
Eu sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä. Löysimme linnan ongelmitta ja päätimme käydä syömässä, ennen kuin menemme sisälle. Ruokapaikan löytyminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa, mutta lopulta sekin paikannettiin.
Päivä oli pilvinen, mutta onneksi ei juurikaan sadellut. Käveltiin pitkin Eun katuja ja ihastelin sieviä taloja, niitä riitti. Sitten suunnattiin tutustumaan linnaan, joka oli nykyisin museona.
 |
| Linnan portugalilainen sali. Eräs Eun herttuoista oli naimisissa Brasilian viimeisen keisarin tyttären kanssa. |
Sanoin taas vahingossa "sim" "ouin" sijaan, ja lipunmyyjä luuli meidän olevan espanjalaisia. Korjasin hyvällä portugalilla, että olemme suomalaisia ja onnistuin jopa tekemään sen ymmärrettävästi. Lipunmyyjä totesi "Let's go Helsinki!" ja antoi meille englanninkielisen opasvihkosen.
Kierrettiin katsomassa entisöityjä huoneita. Esillä oli myös maalauksia linnan vanhemmista asukkaista sekä valokuvia viimeisimmistä. Kävi myös ilmi, että Jeanne d'Arc on aikanaan ollut vangittuna Eun linnassa.
Linnan jälkeen kurkistimme samassa pihapiirissä olevaan vanhaan katedraaliin, mutta siellä oli jotkut kirkonmenot käynnissä, joten katsoimme parhaaksi tutkiskella rakennusta vain ulkopuolelta.
Ihmettelin muistokiveä, jossa tuntui lukevan, että paikalle olisi haudattu irlantilainen arkkipiispa. Se tuntui hieman kaukaa haetulta, joten epäilin kielitaitoani. Tosin katedraalin vierestä löytyi pian kelttiläinen ristikin, joka tosin oli tekstinsä mukaan pystytetty sinne vasta 1991. (Palattuamme hotellille googlasin nimen St. Laurent O'Toole ja kävi ilmi, että hän todellakin oli irlannin arkkipiispa, joka oli sairastunut ollessaan kuninkaan mukana Ranskassa ja joka oli kuollut ja haudattu Euhun.)
 |
| Pyhän O'Toolen risti |
Eusta lähtiessä otettiin suunnaksi Nouvion. Kai sitä nyt täytyy käydä katsastamassa, onko siellä Café René!
Matkalla tehtiin vielä pieni kierros ja ajettiin St. Valery-sur-Sommen kautta, koska opaskirjani oli maininnut sen kuvauksellisena vanhana rannikkokylänä. Sitä se olikin, mutta emme pysähtyneet kuvaamaan, vaan katselimme auton ikkunoista vanhoja rakennuksia ja merikin vilahteli niiden välistä.
Nouvion oli pieni kyläpahanen, kuten olin jo aikaisemmin kartoista tutkiskellut. Eikä sieltä löytynyt Café Renétä :(
 |
| Nouvionin kirkko |
Kierrettyämme Nouvionin pariin-kolmeen (neljään) kertaan, pääsimme lopulta taas aloittamaan paluumatkan.
Onneksi hotelli löytyi helposti siitä huolimatta, että osoitetta ei voi laittaa navigaattoriin, ettei se vie taas Intersportiin...
 |
| Eun katedraali |
Elämää juoksuhaudoissa
12.7. Lauantai. Ajokilometrejä noin 120
Olin katsellut opaskirjastani, että olemme aivan Sommen taistelupaikkojen tuntumassa, joten tänään vietettiin päivää ensimmäisen maailmansodan merkeissä. |
| Albertin maanalainen museo |
Albertista löytyy I maailmansodan juoksuhautojen elämää esittelevä museo. Museo on maanalainen, mikä antoi oman tunnelmansa. Esillä oli monenlaista esineistöä, valokuvia ja muuta -- esimerkiksi sotilaiden aikansa kuluksi tekemiä esineitä, jotka olivat huomattavan hienoja!
Museosta löytyi opasvihkonen Circuit du Souvenir -reitille, joka kiertää lähiseudun tärkeimmät sotamuistomerkit ja hautausmaat. Todellakin vain tärkeimmät, koska molempia osui reitille vähän väliä, kun kiertelimme Sommen kyliä. Myös joka kylässä oli oma muistomerkkinsä sieltä sotaan lähteneille.
 |
| Sotilaiden puhdetöitä |
 |
| Ainut puu ei-kenenkään-maalla |
Lochnagarin jälkeen lähdimme etsimään kanadalaisten muistomerkkiä Beaumont-Hamelista. Vastassa oli muistopatsaan lisäksi kävelyreitti, joka kulki ensin liittoutuneiden juoksuhaudoissa ja sitten saksalaisten puolelle. Oli hätkähdyttävää, miten lähekkäin ne olivat. Vaikka pakkohan niiden olikin olla, mutta juoksuhautojen välinen no man's land oli silti paljon pienempi kaistale, kuin olin osannut kuvitella. Asemasodan aikaisessa tulituksessa vain yksi puu oli selviytynyt ja seissyt urheasti ei-kenenkään-maalla -- siellä se seisoo edelleen, kivettyneenä.
 |
| Mametzin metsän lohikäärme |
Ajoimme Thiepvalin kautta, missä pysähdyksiin kuuluivat Ulsterin torni ja muistomerkki Sommen taisteluissa kadonneille.
Viimeisenä pysäkkinä oli Mametz Woodin lohikäärme, Walesiläisten sotilaiden muistolle pystytetty. Walesiläiset valtasivat takaisin Mametzin metsän.
Historiakierrokseen oli uponnut useita tunteja, joten tässä vaiheessa käänsimme auton nokan kohti hotellia. Muuta ohjelmaa ei illaksi sitten ollutkaan kuin syödä hyvin ja katsella pronssipeli.
Brasilia ei valitettavasti ollut vieläkään ihan hereillä, vaikka ei tämä peli onneksi ihan niin kauheaa katsottavaa ollut kuin Brasilia-Saksa... Hollanti sai ansaitsemansa pronssin.
Ihmeen hiljainen Saksa
13.7. Sunnuntai. Ajokilometrejä 780
Sunnuntain ohjelmassa oli vain hankkiutua matkaan ja niellä kilometrejä. Seuraava kunnon pysähdyspaikka on Puolan puolella.Päästiin mukavasti liikkeelle, vaikka aamupalan hankkimista haittasikin, että oli sunnuntaiaamu.
Navigaattori halusi ajattaa meidät taas Belgian kautta, joten sinne suunnattiin. Pelkäsin turhaan ruuhkia, nyt liikuttiin ihan eri teillä kuin Ranskaan tullessa. Ajoimme ilmeisesti valloonialueiden läpi, koska kyltit olivat ranskaksi (ja flaamiksi). Tuli nähtyä hyvin erilaista ja erittäin viehättävää Belgiaa maalaiskylineen.
Rajanylitys Belgiasta Saksaan tapahtui melko huomaamattomasti, keskellä erästä kylää.
Saksankaan tiet eivät olleet niin rekantäyteisiä onneksi nyt, kun olimme liikkeellä paljon etelämpänä kuin aikaisemmin. Etelä-Saksa on yllättävän mäkistä maastoa, mikä on siitä miellyttävää, että laaksoihin on upeita näkymiä. Välillä ajettiin taas niin vauhdilla alaspäin menevää tietä, että meni korvat lukkoon.
Etelä-Saksa on myös paljon metsäisempää kuin tiesinkään. Olen aina luullut, että Suomessa on erityisen paljon metsiä tien varsilla, mutta eipä Saksa sen metsättömämmältä vaikuta. Ja metsät ovat tosi tiheitä.
Ajokeli oli pääosalta matkaa oikein hyvä. Vasta viimeisen sadan kilometrin matkalla tuli välillä vettä. Mutta sitä sitten tulikin ihan kunnolla, kuin olisi hana käännetty päälle. Näkyvyyttä oli juuri ja juuri sen verran, että edessä ajavan auton perävalot näkyivät, ja kaistaviivat vasta sitten, kun oltiin lähes kohdalla. Eli seurattiin valoja ja toivottiin, että edellä ajava(kin) pysyy kaistalla.
Onneksi sade hellitti, kun päästiin määränpäähän Erfurtiin, missä oli seuraavan yön hotellivaraus.
Tämä huone oli selkeästi koko matkan halvin, joten odotukset mukavuuksien suhteen eivät olleet korkealla. Siitä huolimatta huone oli melkoisen karu... No, sitä saa mitä tilaa. Wi-fi kuului hintaan, mutta signaali oli niin heikko, ettei mikään sivusto pyörinyt käytännössä.
Onneksi sentään oli telkkari, josta saatettiin seurata kultapeli, Saksaa kannattaen luonnollisesti.
Olin varautunut ajatukseen, että pitää taas nukkua torvien töötätessä ja ihmisten juhliessa kaduilla, mutta tällä kertaa majapaikan ympäristö säilyi hyvin rauhallisena. Ainoastaan ilotulitusraketteja ammuskeltiin jossain lähimailla, mutta ei niin paljon, että se olisi häirinnyt.
Kultajuhlintaahan Saksassa kyllä riitti, mutta seurasimme sitä lähinnä seuraavana päivänä telkkarin välityksellä.
Tulitte Suomesta... Tuolla autolla?
14.7. Maanantai. Ajokilometrejä n. 700
Aamulla ylös ja ei muuta kuin tien päälle taas. Ajomatkaa oli taitettavana tänään vain hieman vähemmän kuin eilen.Aamulla taivaalla oli pilviä, mutta päivän mittaan ne väistyivät ja aurinko alkoi porottaa koko ajan kuumemmin. Pienet pysähdykset ja kuskinvaihdot olivat siis taas tarpeen.
Koska nettiyhteys majapaikassamme oli ollut niin surkea, en ollut voinut varata meille seuraavaa majoitusta enkä tarkistaa, mitä valuuttaa Puolassa käytetään. Minulla oli sellainen mielikuva, että Puola ei ole euromaa, ja juuri näinhän se olikin.
Puolan puolelle päästyämme pysähdyimme huoltsikalle kysymään, olisiko siellä automaattia, että voisi nostaa rahaa. Tällä pysäkillä ei ollut, eikä se ainoa englantia puhuva myyjä osannut sanoa, missä olisi lähin.
Mutta onhan meillä navigointiohjelma, jolla voi lähimmän automaatin etsiä! Tai sitten ei...
Periaatteessa oli ihan kiva poiketa isolta tieltä ja katsella vähän Puolankin pikkukyliä. Emme sitten kuitenkaan käyneet kolkuttamassa sen omakotitalon ovella, jossa navigaattorin mukaan on pankkiautomaatti.
Puolalta osasi odottaa karumpaa ilmettä kuin Saksassa ja Ranskassa. Niin se olikin, ainakin niissä kylissä, joiden läpi ajelimme. Useimmat talot olivat hyvin askeettisia kivitaloja ja ne hienommat talot, joita tielle osui, olivat poikkeuksetta päässeet pahasti rapistumaan. Ja usein vielä töhritty graffiteilla. Yleisilme ei kuitenkaan ollut mitenkään lohduton tai ankea. Ihmisillä oli hienoja puutarhoja ja maaseutu vaikutti aktiiviselta, peltotöitä tehtiin koneilla ja liikennettä riitti.
Tämän ylimääräisen lenkin jälkeen palattiin isolle tielle ja todettiin, että joko pärjätään maksamalla kortilla tai sitten etsitään automaatti määränpäässä Katowicessa, sieltä nyt ainakin luulisi sellaisen löytyvän.
Ajattelin, että seuraavaksi voisimme majoittua vähän kalliimpaan hotelliin. Edellisyön jälkeen kaipasi jo parempaa patjaa sekä toimivaa nettiä. Lisäksi myönnän pienen ennakkoluuloni puolalaisia majapaikkoja kohtaan -- jos nyt budjettimajoituksessa kaikenlaisia pieniä puutteita on Saksan ja Ranskankin suunnalla, niin mitä sitten Puolassa voi tulla vastaan?
Kun saavuimme Katowiceen alkoi siis hotellin metsästys. Parin umpikujan, tietyömaan ja kielletyn ajosuunnan jälkeen sain lopulta iskettyä auton parkkiin melko keskustassa. Hotelli Monopol kuulosti kutsuvalta -- samannimisessä hotellissa viihdyin Teneriffalla viime vuonna -- joten sinne sitten.
En huomannut katsoa, kuinka monen tähden hotelli oli kyseessä, mutta palvelu oli ainakin ensiluokkaisen ystävällistä. Kysyin parkkeerauksesta, niin respasta todettiin, että he kyllä ajavat automme hotellin parkkitaloon (olin joutunut ajamaan yksisuuntaisella kadulla sisäänkäynnin ohi, joten autolla piti tehdä kierros ja puikkelehtia jostain, ei-suinkaan-neliönmuotoisten korttelien lomasta). Kysyttiin vielä, että tarvitsemmeko kantoapua laukuille.
Siitä kieltäydyin, joten lähdimme hakemaan autosta laukkuja, samalla kun mukaan tuli hotellin työntekijä, joka ajaisi sen heidän parkkiinsa. Ihmettelin, miksi mies naurahteli hieman; suunnitteliko hän lähtevänsä kruisailemaan Opelilla, kun saa avaimet?
Asetuttiin taloksi ylimmän kerroksen huoneeseen ja lähdettiin sitten etsimään ruokaa. Ihan hotellin kulmalta lähti katu, jonka varsi on ravintoloita täynnä, joten siitä sitten vain valitsemaan.
Hotellissa on myös uima-allas ja sauna, joista ajattelin nauttia illan päätteeksi. Uimapukuni oli kuitenkin siinä laukussa, jonka olin vielä jättänyt autoon, joten ei muuta kuin pyytämään respasta, että tulevat päästämään minut autotalliin hakemaan tavaroita.
Sama kaveri, joka oli autoa siirtänyt, lähti avaamaan minulle tallin ovea. "So, you are from Finland?" kaveri kysyy ja totean, että näin on. "You came from Finland... With THAT car?" kaveri kysyy ilmeisen uteliaana. Vahvistan, että juuri näin on tehty ja taas miestä naurattaa. En oikein käsitä miksi. En nyt ole huomannut, että Puolassa olisi mitenkään merkittävästi hienompi autokanta kuin Suomessa ja sitä paitsi Opel on palvellut erittäin hyvin, meillä ei ole ollut minkäänlaisia auto-ongelmia.
Uinti ja sauna tekivät terää. Tämä täytyy ottaa uusintana vielä huomisiltanakin, kun kerran mahdollisuus on.
Vihreämpi kuin koskaan
15.7.Tiistai. Ajokilometrejä n. 80
 |
| Auschwitz I |
Olin jo etukäteen katsellut, että yksittäisten turistien on liityttävä opastetulle kierrokselle, jos vierailee ruuhka-aikaan, eli 10-15 välillä. Olin myös katsonut englanninkielisten opastusten ajat, mutta hyvä ettei tähdätty niistä mihinkään tiettyyn -- ajat olivat netissä väärin...
 |
| Auschwitz II - Birkenau |
Ensin tutustuttiin Auschwitz I:een, jonka parakeissa oli museomaisesti esillä tietoa ja esineistöä sen synkästä historiasta. Paikka ei ollut ihan niin ahdistava, kuin olin ennakkoon arvellut. Toki kuvat sekä etenkin valokuvat ja esinekasat olivat pysäyttäviä, mutta niihin oli varautunut henkisesti. Kuvia Auschwitzin selviytyjistä sekä niistä, jotka eivät selvinneet, on kuitenkin nähnyt historian tunneilla ja dokumenteissa.
Tiesin odottaa myös sitä, että esillä on kasoittain Auschwitzin uhreilta vietyä omaisuutta. Vain lasten kenkien kohdalla tuli sellainen olo, että en pysty katsomaan niitä.
 |
| Puuparakissa |
Siellä vastaan tuli niitä puisia parakkeja, joita oli odottanutkin näkevänsä. Koko leiri on säilytetty mahdollisimman autenttisena. Osan rakennuksista saksalaiset tuhosivat hävittäessään todisteita, juuri ennen Auschwitzin vapauttamista, osa vanhoista puurakennuksista on myös ajan saatossa luhistunut. Esimerkiksi krematoriot oli räjäytetty ennen leirin hylkäämistä, ja nekin on jätetty siihen kuntoon, missä ne olivat, rauniokasoiksi.
 |
| Birkenau viheriöi |
Se oli minulle retken ehkä pysätyttävin hetki, sellainen, mihin ei ollut etukäteen voinut henkisesti varautua. Ajatus siitä, mitä on vaadittu, että kurja suomaasto on saatu muuttumaan vehreäksi niityksi. Auschwitz II - Birkenau on maailman suurin hautausmaa ilman hautakiviä.
 |
| Hotellin nurkilla |
Sauna ja uinti tulivat tarpeeseen tänäkin iltana.
Uinnin jälkeen muistin, että minun oli pitänyt jo aikaisemmin ostaa vettä huomista ajomatkaa varten, mikä oli jäänyt tekemättä. Lähdin vielä kiertämään korttelia, jos edes joku kioskintapainen olisi auki. Nurkan takana olikin avoinna viinakauppa, jossa jouduin vakuuttelemaan myyjälle, että tosiaan haluan vain vettä. Onneksi sitäkin oli myynnissä.
Tämä oli ensimmäinen kauppa kohdallani, jossa saattoi maksaa vilauttamalla -- korttia siis. En ollenkaan tajunnut, mitä myyjä selitti, vaan yritin väkisin löytää laitteesta kolon, johon kortti tungetaan. Mutta maksu olikin jo mennyt...
Matkajuomat hankittuna sitten vain valmistautumaan huomiseen ajeluun.
Matkalla pohjoiseen
16.7. Keskiviikko. Ajokilometrejä 530
Olin yrittänyt netistä katsella autolauttoja, joilla pääsisi Puolasta Ruotsiin, mutta ohjelma ei antanut minun tehdä varausta netissä. Gdansk-Nynäshamn olisi ykkösvaihtoehto, koska sitten ei tarvitsisi Ruotsissa ajaa niin pitkää matkaa, mutta myös Gdynia-Karlskrona -linja käy. Siis jos nyt onnistuisi jotain varaamaan... Koska netti neuvoo vain ottamaan yhteyttä toimistoon, päätettiin ajaa rannikolle ja katsoa, miten sieltä onnistuisi pääsemään eteenpäin.Nynäshamniin laivat lähtevät vain joka toinen päivä, joten torstai on se, johon yritetään tähdätä. Keskiviikon ohjelmassa oli hankkiutua Gdanskiin.
Kuljimme siis Puolan poikki etelästä pohjoiseen, sisämaasta rannikolle. Ajomatkaa oli vain hieman yli 500 kilometriä, mikä tällä hetkellä tuntuu jo aika lyhyeltä matkalta. Päivä oli kuitenkin niin porottavan kuuma ja kun tietyöt vielä hidastivat vauhtia, niin ajosta tuli väsyttävä. Ensimmäistä sataa kilometriä ajettiin 2,5 tuntia... Onneksi tahti siitä hieman nousi matkan edetessä.
Juoma- ja jäätelötaukoja piti siis pitää useampi. Yhdellä tauolla nähtiin koira, jolla oli apina selässä, kirjaimellisesti. Pieni marakatti loikoili oikein tyytyväisenä, kun sai kyydin.
Tien varsilla oli paljon sienikauppiaita, mutta ne ostokset jätettiin nyt väliin.
Vihdoin päästiin Gdanskiin asti ja löydettiin satama, mutta valitettavasti Polferriesin toimisto oli kiinni. Jää siis huomiselle selvittelyt, että lähteekö täältä lauttoja ja mahtuuko niihin mukaan.
Sitten ajeltiin hiukan kaupungilla paikantamassa taas hotelli, johon voisi majoittua yöksi. Sellainen löytyikin, aivan kivojen ulkoilualueiden keskeltä ja rannan tuntumasta. Olin vaan niin poikki, että paljon ei jaksanut kävellä niitä ihailemassa. Ehkä huomenna ehtii vielä.
Gdanskin laukaukset
17.7. Torstai. Ajokilometrejä n. 40
 |
| Rannalla riitti porukkaa ja lämpöä |
Oli jälleen kuuma päivä, joten etsittiin autolle parkkipaikka ja lähdettiin kohti merenrantaa. Ajatuksena oli, että siellä olisi vilpoisampaa, mutta keskipäivän aikoihin, kun varjoa ei juuri ollut, oli rannallakin kuuma.
 |
| Toteemipaalu? |
Kuumuus ei houkutellut jäämään rannalle pidemmäksi aikaa, joten käppäiltiin takaisin parkkikselle ja päätettiin seuraavaksi etsiä McDonald's, että saadaan wi-fi käyttöön. Halusin buukata saman tien laivan Tukholmasta Suomen puolelle, kun nyt varmistui, että pääsemme huomiseksi Ruotsiin.
Navigaattori ohjaili meidät isoon kauppakeskukseen. Sieltä löytyi Mäkkäri, joten tuumasta toimeen ja varaamaan reissun viimeinenkin yöpymisetappi. Viking Linella olisi ollut autopaikkoja, mutta ei hyttejä... Siljalla taas oli tilaa, mutta vain kalliimmissa hyteissä. Seuraava päivä eli lauantailähtö näytti ihan yhtä täydeltä, joten eipä ollut hirveästi valinnanvaraa.
 |
| Nowy Portin majakka |
Käytiin syömässä ja ajeltiin hiukan ympäriinsä, Gdanskia katselemassa. Vältimme keskustan ja kiertelimme sen sijaan hieman asuinalueita. Lämpötila autossa oli edelleen aika korkealla, joten ehdotin, että mennään katsomaan joku rannan nähtävyys. Mereltä kuitenkin tuulee aina.
Ensin navigoitiin kohti yhtä "Sauronin silmää" kartalla, mutta päästäkseen olisikin pitänyt mennä lossilla, joten vaihdettiin kohdetta. Aivan laivan lähtöpaikan vieressä oli myös punainen silmä. Arvelin sen olevan majakka, jonka olin pannut merkille kauempaa, kun olimme olleet lippuja ostamassa. Päätimme lähteä vilkaisemana sitä.
 |
| Nowy Portin majakan ikkuna |
Se oli hyvä valinta, sillä saatiin auto parkkiin varjoon ja päästiin itsekin viilentymään. Nousimme majakan ylätasanteelle, missä tuuli mukavasti. Lauri nousi vielä viimeiset jyrkät tikkaat ylös asti, mutta minulle riitti, kun pääsin kierreportaiden yläpäähän.
Sattumoisin osuttiin taas historialliselle paikalle; majakan erään ikkunan luona oli kyltti, jonka mukaan siitä ammuttiin Puolan ensimmäiset laukaukset toisessa maailmansodassa, 1.9.1939 kello 4.34. (Kellonaika saattoi olla muukin, en muista varmaksi...)
Kun oli tutkittu majakka ja kävelty laiturilla, ajettiin auto jonon päähän juuri sopivasti, kun jono alkoi hiljalleen valua laivaan sisään. Päästiin aloittamaan matka Ruotsiin.
 |
| Näkymää majakasta |
Laivan elokuvateatterissa esitettiin komedia "Last Vegas". Näyttelijälistan nähtyäni intouduin heti ajatuksesta mennä katsomoon (Michael Douglas, Robert De Niro, Kevin Kline, Morgan Freeman). Lauri ei lähtenyt kaveriksi, mutta eipä siellä yksin joutunut nauramaan muutenkaan.
Itämeren aalloilla
18.7. Perjantai. Ajokilometrejä 60
Laiva saapui Nynäshamniin kello 13 ja seuraava lähtisi Tukholmasta kello 19.30, joten aikaa oli runsaasti noin 50 kilometrin välimatkaan. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa ajettiin Tukholmaan, josta varmaan löytyisi matkalla jotain nähtävää. |
| Maata näkyvissä |
Navigaattori halusi ajattaa meidät keskustan läpi satamaan, mutta olisin itse mieluummin hieman kiertänyt, ettei ainakaan kaikkein vilkkaimmilla tai Gamla Stanin kapeilla mukulakivikaduilla tarvitsisi ajella. Pistettiin atu parkkiin ennen keskustaa ja lähdettiin hieman kävelemään ja katselemaan ympäristöä.
Sauronin silmällä oli merkitty kirkko, jota kävimme ihailemassa ulkopuolelta. Sitten käveltiin kanavan rantaan hieman vilkaisemaan jokimaisemaa. Kello alkoi olla niin paljon, että katsottiin parhaaksi etsiskellä ruokapaikkaa. Pienessä pastaravintolassa syötiinkin sitten erinomaiset annokset.
 |
| Kanavan varrella |
Vaikka jonkin matkaa kierrettiin kaupunkia siltä puolen, kyllä melko vilkkailta paikoilta jouduttiin silti ajamaan satamaan (ja väistämään yhtä ambulanssia puoliksi jalkakäytävän puolelle). Sen kummemmitta kommelluksitta päästiin kuitenkin Siljan terminaalille.
 |
| Katariinan kirkko |
Selitin asiani infotiskillä, että meillä on varaus Helsingin laivaan, mutta ei mitään paperilla siitä. Virkailija pahoitteli kovasti, että olemme myöhästyneet -- laiva lähti 20 minuuttia sitten!
Siinä kyllä sydän jätti yhden lyönnin väliin, olin niin tyrmistynyt. Ryhdyin vänkäämään, että varauksessani oli lukenut lähtöaika 19.30, missä vaiheessa virkailija kysyi, olemmeko mahdollisesti menossa Turkuun. Hups, ollaan tosiaan...
Meillä oli Premium-hytti, kun halvempia ei ollut enää ollut saatavilla. Hintaan kuuluivat myös kuohuviinilasilliset sekä Special Breakfast. Kävin maistamassa oman kuohuviinini, mutta eipä ollut kovin kummoista. Laurin juomalippu jäi kokonaan käyttämättä.
Ruotsinlaivojen Tax free -myymälöissä on paremmat valikoimat kuin Polferriesillä, joten tuli tehtyä hieman ostoksia, sekä tuliaisiksi että itselle...
Kotona taas
19.7. Lauantai. Ajokilometrejä tänään 180, yhteensä reissussa vähän päälle 4700
Laiva saapuisi satamaan seitsemältä, joten meillä oli kello herättämässä 6.05. Jo viisi minuuttia sitä ennen joku kävi koputtamassa oveen ja huikkaamassa kellonajan. Ilmeisesti Premium-hytteihin kuuluu aamuherätyskin...Näin aikaisin herätessä ei vielä ole oikein nälkä, mutta kun Special breakfast oli maksettu, niin käytiin sitten nauttimassa siitä. Täytyy sanoa, että olin hiukan pettynyt.
Tarjolla oli kyllä kuohuviiniä (kuudelta aamulta kun ollaan lähdössä ajamaan) ja runsain mitoin kaikkea lämmintä&rasvaista; munakasta, pekonia, nakkeja ym, mutta kun ei muutenkaan ollut järin nälkä, niin mitään sellaista ei tehnyt mieli. Tyydyin pariin paahtoleipäsiivuun. Tee ja kahvi olisi tarjoiltu pöytiin, mutta siinä vaiheessa, kun tarjoilija tuli kysymään, mitä ottaisimme, oli syönti jo niin pitkällä, etten viitsinyt pyytää teetä. Sitten olisi vain täytynyt odotella sen jäähtymistä.
Autoon ja tien päälle taas. Enää ei tarvittu navigaattoria, pois Turusta oli hyvät opasteet.
Torkuin pelkääjän paikalla ja Lauri ajoi. Opelilla olisi ollut viimeinen mahdollisuus heittäytyä hankalaksi, mutta sen sijaan se toi meidät turvallisesti perille.
Kangasalla odottikin sitten second breakfast, joka oli huomattavasti edellistä parempi -- vastaleivottua sämpylää, marjoja jugurtin kanssa, teetä ja tuoremehua :)
Reissaaminen on hauskaa, mutta kyllä oli mukava päästä myös kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti